Huomaa että odottaa vapaapäivää kun herätessä elää yhtä päivää edellä ja paluu karkeaan todellisuuteen tapahtuu vasta työvuorolistasta tarkastaessa. Hakemuksia on lähtenyt taas eteenpäin mutta täytyy kyllä sanoa ettei jaksa edes lähteä elättelemään toiveita kun yhteydenotot ERITTÄIN isosta kasasta on ollut melko olemattomia - tulee vain mietittyä että onko se sittenkin siitä koulutuksesta kiinni vai vain työkokemuksen puutteesta. Haku kuitenkin jatkuu.
Ollaan Ludden kanssa alettu ottamaan öisiä lenkkejä, mukavampaa koirallekin kun pääsee juoksentelemaan vapaana. Hämmentävintä tässä 8kk asuinjaksolla täällä on ollut se että vaikka keskustaan kävelee kymmenessä minuutissa niin miten hiljaiseksi ympäristö muuttukaan heti kahdentoista jälkeen, ja aamuyö esimerkiksi lauantaisin on niin vaisu ja yksinäinen että tulee mietittyä missä kaupungissa sitä olikaan. Viime yönä ehkä pitkästä aikaa koomisin tilanne mikä hetkeen on tullut vastaan, tultiin ulkoa Ludden kanssa neljän pintaan ja heti rapussa oven avaamisen jälkeen pitkän eteisväylän päättäviin rappusiin oli löytänyt tiensä hieman enemmänkin alemman luokan kansalainen, siinä sitten oli rehdisti tuulettelemassa (jostakin syystä verisiä) varpaitaan? Soittelin isännöitsijälle tästä päivän aikana ja vastasi etten ollut ainut joka oli herrashenkilön bongannut, sikäli kyllä omalla tavallaan pelottavakin tieto siitä että rapussa voi väijyä ns. kuka tahansa.
Ruoanlaittokin on pitkälti sijoittunut nyt vain siihen että sekoittaa Luddelle riisi-raejuusto -annoksen ja itse syö käytännössä työpaikalla jonkun nopean einesannoksen ja kotiin päästessä käy hakemassa Kampin Kotipizzasta Kotzonen mukaan - ajattelin että jos nyt torstaina tarttuisi niskasta kiinni ja tekisi oikeata ruokaa kun kerran aikaakin on. Samalla hengenvedolla lauseeseen voisi lisätä että harkitsen vakavasti käsinpyykkäämistä kun tuntuu raskalta napata pyykkikori mukaan ja ravata edes-takaisin pyykkihuoneen ja asunnon väliä. Mielialat ylös - alas.
Muoti - bongattu:
GOODS sekä Stussy Deluxe juhlistaa GOODSin 5 merkkipäivää julkaisemalla jonkinsortin malliston, aivan tarkkaa hajua en saanut mikä homman nimi oli. Yleisesti kuitenkaan en ole ikinä pahemmin lämmenyt Stüssylle, johtuen jotenkin sen sotkuisuudesta ja huonosta merkki-imagosta omissa silmissä - nyt kuitenkin yhdestä takista uskallan ja kehtaan antaa jonkin sortin pistearvoa, miellytti yllättävän paljon omaa silmää, vaikka tuskinpa tulee edes nettikaupan hyllyiltä ostettua pois.
Ketään kotona? Vastauksen osalta enpä tiedä. Viikonloppu oli vapaata ja täytyy sanoa että tuntui hyvältä nukahtaa huoletta kumpanakin iltana tyttöystävän kainaloon, tietäen ettei huomenna ole missään vaiheessa velvoitetta lähteä tuomaan leipää pöytään (krrrhm). Tuleva viikonloppu onkin sitten taas toista, perjantai-iltana aikaisin halailemaan tyynyä ja lauantaina viiden aikaan siihen darraisen näköiseen betonimaailmaan kun Helsingin keskusta alkaa heräilemään yöstä aamuyön ja aamun tienoille. Sunnuntaina tuplapalkalla päivystämään seitsemän tunnin verran, se olikin sitten siinä. Pystyy onneksi motivoitumaan tiedolla että vappuna on luvassa neljän päivän vapaa sekä myös laajakantaisemmin katsottuna kesä lähestyy jolloin parisuhteen osalta on sama mitkä päivät tulee väännettyä töissä.
Eikä siinä, mä tykkään katsoa maailmaa öisin - en mitään yöelämää, vain maailmaa öisin. Kesä- ja talviyöt ovat useinmiten tajuttoman mahtavia. Se miten Suomen pääkaupunki voi hiljentyä heti yhden kahden jälkeen 7 minuutin kävelymatkan päässä sen keskustasta kertoo siitä kuinka pienessä maassa sitä todella eletäänkin. Lisätään taas yksi Hofnar listalle, ja väsymys. Huomenaamulla lupauduin, jostain kumman syystä, jo kello yhdeksältä viemään Ludde:n puolen korttelin päässä sijaitsevaan eläinlääkäriin jossa kustannan 70 euroa yhdestä rokotuksesta ja parista vinkistä, onneksi jotain saa vielä nykypäivänä halvallakin (kop kop).
Kerrottakoon siis että Ludde on onnellinen hieman yli nelikuukautinen ranskanbulldoggi, joka nauttii elämän pikkuasioista ja saa omistajansa kokemaan olevansa parempi ihminen kun on joku joka rakastaa ehdoitta ja tietää että sillä on joku johon luottaa.
Muoti - bongattu:
Siirryttäköön nyt kuitenkin hieman materialistisempaan suuntaan, muoti kuitenkin intohimoisena seurantakohteena. BBC | Ice Cream julkaisi vuoden 2008 kevään/kesän mallistoaan joka jatkaa edelleenkin allekirjoittaneen mielestä hieman omalaatuista muttei ollenkaan pahemman näköistä linjaa. Saas nähdä jos tulee hyvät tilipussit kesäksi etteikö Ebay:sta jotakin pientä kivaa tipahtane postiluukkuun - tai näissä tapauksissa tullipostiin…
Arkiviikko kohta taas takana, se on perjantai huomenna ja fiilikset sen suhteen on olemattomat. Edes viikonlopun vapaa ei jaksa värähdyttää mitään kummempia fiiliksiä, ainut toki se että lauantaina saa nukkua pitkään - sekin ajatus saa aikaan enemmänkin sen kaltaisia että olis mukavempi nukkua koko ajan niin menis hetket nopeemmin ohitse. Kävin tänään työhaastattelussakin, varsinaista kusetusta taas - toimistotyöntekijä kun on niin monimuotoutuva termi puhelinostajalle, provisiopalkallista puhelinosakkeiden ostoa mummoilta olis ollut luvassa, mutta, tarvitsee tuskin kauaa arvailla että lähdinkö mukaan. Tarjottiin siellä osa-aikaista 3h / pv 15h / vko paikkaakin, mutta mutta.
Se on niin kummallista miten tälläsiä kausia pääsee muodostumaan kun jotenkin ei koe mitään tarvetta sille että hyvinä hetkinä pienet asiat tuntuu merkittäviltä, mutta nyt ne tulee koettua enemmänkin välinpitämättömästi. Tää jakso on muodostanut myös sen että tulee kehitettyä noita pikkusikareita enemmän ja enemmän suunpieleen, en sano että ne maullisesti olisi parasta mahdollista mutta ajavat hyvinkin stressinpoistoa kun pitää keskittyä siihen että saa imeä ja puhaltaa savua ilmaan, tietynlaista oravanpyörää tuokin. Ja tähän jo angstiseen ilmapiiriin voidaan lisätä vielä se että saan tyttöystävänkin kärsimään yksinäisyydestä tällä lievällä välinpitämättömyydellä kun en anna huomiota tarpeeksi, ei vaan riitä suu maustamaan lässynläätä kun ei pää jaksa.
Toki toivon että kaikki jotka tämän lukee ymmärtää sen että nämä on tämänhetkisiä olotiloja, fiiliksiä jotka ovat tällä hetkellä yllä ja päällä - varsinaisia sadepilviä. Faijakin lähetteli mailia että olenko kadonnut kartalta vai tippunut kärryiltä kun ei ole kuulunut mitään, jos siihen yön tunneilla sitten vaikka vastailisi, vaikka voin kyllä myöntää että vähän on tullut karsastettua tatuoinnin takia, voinpa olla melko varma että siellä ei arvosteta pahemmin nahkaan merkkailua, mutta toki omapa se on oma ihonikin.
Biisilista (vol. 19%):
Näkökulma - SK
Näkökulma - Flow
Näkökulma - Sanoja vain feat. Jay Who
Pitkästä aikaa jaksoin tarttua niskasta kiinni ja tarkistaa että minkä takia blogi oli ajautunut alas ja jopa korjata tuon kahden linjan muutoksen lähdekoodiin - melkein kolme kuukautta siinä menikin. Nyt kuitenkin ajatuksissa oli alkaa kirjoittelemaan taas vaihtelevalla aktiivisuudella tännekin päin jotain.
Joten. Mitä minulle kuuluukaan, hyvä kysymys jo sikäli etten osaa omassa päässäni muodostaa järkevää vastausta kysymykseen. Kävin puolisen tuntia sitten yhdellä pikkusikarilla parvekkeen puolella ja katselin kadun vastakkaiselle puolelle, joka sekin nyt hiljentynyt remontin alle - aikaisemmin kun Essolla bongasi koko ajan jonkin sortin liikettä, kesäkuussa aukeaakin sitten uutta uudempi ABC Deli, melkein juhlan aihetta. Itse käyn aktiivisesti töissä, tietyllä rutiinilla, viikonloppuhommia riittänyt niin paljon että tökkii kurkussa asti - kun tietää että rahallisesti voisi helposti samalla töihinmenolla tienata kuukaudessa parista sadasta ylöspäin enemmän. Työnhaku siis jatkuu arpoen virpoen muutamaa hakemusta viikossa, mutta joudun ikäväkseni todeta ettei se ole niin helppoa kuin sen uskaltaisi olettaa olevan. Kesälomakin stressaa kun pitäisi alkaa pikkuhiljaa valita niitä viikkoja joita pitää vapaana, kaikki 2,5 päivää lomakorvausta, loput palkattomana - herkullista kyllä.
Yleisesti elämässä voisin todeta olevan laskumuotoisen kauden päällä, kaippa tämä tästä taas ylöspäin. 25. tätä kuuta kuitenkin luvassa lisää leimaa nahkaan, kun tuli tuossa parisen viikkoa sitten napattua tuo esikoinen:
Voin sanoa että lievä houkutuksen poikanen lähteä ottamaan heti jotain isoa ja suurta on melko paineella pään sisällä, mutta täytyy rauhoittaa nyt ja ottaa varjostukset ylläolevaan tekstiin ja oikeaan ranteeseen pieni teksti lisää joilla sitten pitäisi edetä ensi syksyyn jonne olen päässäni jo scheduloinut isompaa kuvaa joka kiertää koko säären. Tällä mennään, palaan kuvaruutuun kunhan saan vain taas hieman skarpattua sekä siihen oheen inspiraationi päälle.
Käväisin tänään Ruoholahden suunnassa hieman pyörähtämässä. Toisinsanoen reissuhan oli lääkkeitten hakureissu, hain jotakin reseptitulehduskipulääkettä josta pulitin kaikki 1,90e - tuli hieman absurdi olo jo kyseenalaistaessa hinnan ja mahdollisen toimivuuden. Ajattelin ajankulukseni kierrellä ostoskeskuksen tarjonnan läpi, joten ensiksi ne kaksi outlet-vaatekauppaa ja tämän jälkeen vahingossa spontaaniostoksena kävin hakemassa tyttöystävälle lahjaksi tummanpunaisen Axcentin nahkarannekkeella ja kustansin tästä sitten 47e, kuten sanottuna - ohimennen.
Sen jälkeen siirryin Verkkokauppaan pällistelemään, olotila lähenteli jotakin tämänkaltaista “tilillä olisi rahaa, hellinkö itseäni” - etenin pällistelemään Mirain 32″ LCD televisiota joka ei sikäli ollut hinnalla pilattu, koko kyseisen kaupassaoloajan (15min) arvoin kovasti että otanko telkkarin samantien mukaani vai annanko hetken aikaa muhia pään sisällä. Täytyy kiittää omaa pitkäjänteisyyttä - kyseisen television kun saa Jimm’s PC-Storesta 90 euroa halvemmalla. Täytynee laittaa lähipäivinä tilaukseen ellei Huuto.Netistä löydy jotakin mahtitarjousta käytetystä (Itsellä olisi nyt siis tarjolla 28″ kuvaputki Finlux digivirittimellä, ~100e). Ensisijainen tarkoitus tälle televisiollehan on juuri se että saan hieman “tyylikkyyttä” sisustukseen ja tämän myötä myös mahdollisuuden katsoa elokuvat siitä tietokoneen välityksellä - sängyltä kun katselee niin paljon paremmalta ruudulta. Tämän jälkeen tarkoitus olisi vielä ensi kuun palkan tullessa ostaa tähän mukaan Nintendo Wii plus kaikki tarvittavat sälät, sen jälkeen kodinelektroniikka olisi taas hetkellisesti siinä kunnossa ettei tarvitse miettiä vuoteen-pariin.
Huomenna sitten sairasloman viimeinen päivä. Torstaina takaisin arkeen katsomaan työpaikan tunnelmia, eikä siinä - tuntuu kyllä rehellisesti ettei näitä sairaslomapäiviä saa kulumaan mitenkään. Pääsee iltapäivään asti mutta sitten tulee se tunne kun tuntuu ettei aika kulu millään ja mitään tekemistä ei tietenkään ole, se on ikävä tunne se. Nyt kuitenkin ajattelin siirtyä sängyn puolelle lukemaan John Groganin kirjoittamaa Marley ja minä kirjaa, joka rehellisesti kertoo hellyttävän positiivisella tavalla hieman vallattomasta labradorinnoutajasta.
Otin härkää sarvista ja tartuin toimeen, puolisentoista tuntia siinä meni että sai kaikelta sluibailultaan uuden otsikkokuvan aikaiseksi - siinä se nyt on, anonyymiyteni viimeinen pisara, jossakin vaiheessa saattaa olla että alkaa oma naama rasittamaan ja lähtee vaihtoon taas. Näin alustavasti nyt kuitenkin tarkoitus mennä tällä ulkoasulla kesään asti, sitten vaihtaa hieman pirteämpään.
Kävin Diacorissa ja siellä lääkäri määräsi itselleni juuri sen odottamani “kaksi päivää sairaslomaa” sekä jonkin kaltaisen lääkekuurin, jota en kuitenkaan tänään jaksanut apteekista käydä hakemassa. Torstaina siis takaisin töihin hyllyttämään tavaraa. Nykyinen työpaikkani on erittäin miellyttävää työtä, sanoisinko henkilölle joka on tyytyväinen siihen ettei työssään ole todellisia haasteita, muuta kuin hieman ajankohdasta riippuen tuleva hetkinen stressi. Olen ollut kyseisessä työpaikassa nyt hieman yli nelisen kuukautta ja “ikävä kyllä” ammatti ei tule olemaan uraputkiammatti itselleni, max. 20% asiakaspalvelua ja loput onkin sitten hyllytystä ei vastaa sitä työnkuvaa mistä itse pitäisin. Tänään sainkin sitten vihdoin ja viimein aikaseksi tehtyä vapaamuotoisen sähköpostihakemuksen oheen CV:n jonka pitäisi kattaa niiden muodollisista hakemuksista tyydyttävien potentiaalisten työnantajien halut. Muutama hakemus lähtenyt jo ja vastauksia odottaessa/toivoessa. Kyllä tämä tästä, etenee neutraaleilla ja realistisilla ajatuksilla - vaaditaan kuitenkin se 18 vuotta täyteen (19.2, here it comes!) ja ilman kiirettä, viimeistään kesään mennessä!
Muoti - bongattu:
WESC pukkasi ulos parit tuoreet farkut, joskin käsittääkseni niin exclusive-denimiä ettei vielä ole tarkkaan tiedossa mistä, milloin, mihin hintaan vai kyseenalaistetaanko koko myyntiin julkaisu. Täytyy kyllä sanoa että ylemmässä kuvassa oleva tumma farkkudenim on tällä hetkellä ollut kovinkin kova haluttua väritystä itselle - ainoa suuri ongelmahan noissa on niiden vesisadekestävyys joka tekee valkoisista kengistä äkkiä sinertäviä. Tuli myös laitettua itselleni Adidaksen verkkapukusetti tulemaan, lähinnä kotikäyttöön sekä sitten tämän tulevan koiran kevätlenkkeilyvarusteiksi.
Niin mukava herätä aamuun aivan liian vähillä yöunilla ja tietäen Helsingin sään olevan sitä tuttua sadetta ja märkää kosteutta jo alkuperäisen lisäksi. Nousin kymmenisen minuuttia aikaisemmin kuin yleensä ja menin suihkuun, no - suihkussa kumartuessani (ei mitään likaista…) alaselkä kramppasi. Kärsin alaselän krampista jo joulukuun alussa kun se töistä lähtiessä meinasi viedä jalat alta, nyt uudestaan muttei onneksi aivan yhtä tappavalla kivulla. Kipeä se silti on. No, soittelin siinä sitten töihin ja ilmoitin jättäväni tulematta ja varasin siinä ohessa Alppikadun Diacoriin ajan itselleni ja kävin nukkumaan vielä tunniksi. Yhdeksän pintaan sitten takaisin ylös ja jonkinmoisella vauhdilla pysäkille odottelemaan ratikkaa, no, yllättäen kasin vuorot olivat sitten 15min+ myöhässä joten meninkin vastakkaiseen suuntaan ja Ruoholahdesta metrolla Hakaniemeen. Väärin. Rämmin ja kömmin ympäri kolmatta-neljättä-viidettä ja vastaavaa linjaa jotta löytäisin itseni oikeaan osoitteeseen, mutta kävelinpä ensiksi monta korttelia väärään suuntaan ja Kallioon, josta sitten taivalsin takaisinpäin ja pääsin perille 20 minuuttia myöhässä. Vuoronihan oli mennyt jo ohitse, nyt siis vain odottaessa 14.15 aikaa jotta pääsen hakemaan saikkua, saa nyt nähdä sitten että miten pitkästi sieltä sitäkin tulee vai tuleeko vielä tällä viikolla uusi reissu tuonne. Varastotyö ja varastotyöntekijän vaivat, jo tässä vaiheessa.
Biisilista (vol. 45%):
Wisin & Yandel - Tiembla
Young Jeezy feat. Bun B, Slick Pulla, Bloodraw - Gangsta Shit
Tässä sitä ollaan. Kasvokkain ja rehellisesti, päätin aloittaa blogin jossa minut voidaan jossakin yksityisyyden ja maailman pienessä piirissä jopa tunnistaa - en kuitenkaan julkisuudenhakuisesti, vain sen takia että saan purettua elämäni pieniä piirteitä sekä tapahtumia hieman kirjoittamisen muodossa. Jälkimmäinen tekeminen kun on juuri sitä mistä oikeina hetkinä saa erittäin paljon irti.
Eli hei kaikille, olen Eetu, nyt tällä hetkellä hieman vajaan kuukauden vanha 18 -vuotias nuori mies Etu-Töölöstä Helsingistä. Kokonaiskuvallisesti koitan olla spontaanisti optimistinen henkilö jonka kiinnostuksenkohteina on erityisen paljon materia, erityisesti muoti, musiikki ja omassa lievässä määrässä myös valokuvaus.
Asun rehellisesti helvetin hyvällä paikkaa josta maksankin sitten vuokrahinnassa heti hieman enemmän. Käyn aktiivisesti töissä eräässä elintarviketukussa Sörnäisissä jossa työnkuvani on lähinnä fyysistä hyllyttäjän hommaa. Omaan tyttöystävän, luotettavia ystäviä ja hieman vajaan kuukauden päästä tähän listaan pystyn lisäämään pienen koiraveijarin josta lisää tuonnempana.
Tästä hetkestä puoli vuotta taaksepäin asuin vielä Siuntiossa, lähellä Lohjan rajaa, paikassa jossa maasto koostuu pääosin pellosta ja metsästä - kävin koulua viimeisiä hetkiä Länsi-Uudenmaan Koulutuskeskuksessa merkonomina jonka kuitenkin lopetin heti kun siinä ohella lähettämistäni työhakemuksista toinen nappasi. Tämän jälkeen kävin kuukauden verran töissä Helsingissä kulkien joka päivä 50 minuutin bussimatkan suuntaansa - siinä ohella etsien vuokra-asuntoa, joka sitten löytyi Etu-Töölöstä, erittäin hyvältä paikkaa Mechelininkadulla. Sanottaisiinko että tässä oli kiteytettynä se missä nyt olen, takana on 4kk+ työntekoa kyseisellä työnantajalla.
Lupaan palata asiaan, asioihin ja niiden vieruksia kiertäviin kertomuksiin läheisinä hetkinä - tämä kuitenkin aloitus tälle blogille.
26.9 oli sikäli mielenkiintoinen päivä että silloin tuli suomalaisen rytmimusiikin saralla kaksi merkittävää julkaisua, Pyhimyksen Salainen Maailma sekä Kymppilinjan Kaupunkilapset. Niin humoristisesti kun “Fiddyt” (Kymppilinja “uhkasi” lopettavansa musiikinteon jos myy vähemmän kuin Pyhimys) heitettiin langoille, doubt that - saa toki nähdä tuleeko tästä kisasta mitään oleellista tulosta edes, selkäreppumeininki varmasti vie osansa myös näistä laskuista. Esikuuntelin Pyhimyksen levyä aikaisemmin jo parisen kertaa joten pystyn asettamaan halutessani vertauskohteita toisiinsa, mutten sitä tee sillä aion arvostella levyn kuitenkin objektiivisesti omalta tasoltani.
Levyn aloittaa kappale Huomenta Suomi jossa vierailemassa juuri edellämainittu Pyhimys - biisi ajaa itseänsä hyvin, joskin sanottaisiinko että sen kuvan mitä sain samplerista (ts. miten paljon annoin sen hämätä omia odotuksiani) on koko levyn muutaman sekunnin intro ja ensimmäinen kappale yllättävän negatiivinen. Kuitenkin hyvällä lähtökohdalla levy lähtee käyntiin, noin ensimmäistä kertaa Kymppilinjaa kuuntelevalle äänet varmastikin vaikuttaisi karismaattisilta, uskottavilta ja lyriikat hyvin kasatuilta LYRIIKOILTA.
Ykköskappaletta seuraava Perhosvaikutus ajaa omassa korvassa ensimmäisistä sekunneista lähtien tajuttomalla paineella, kappaleen melodiset tausta-adlibit on milteinpä euforisen toimivia. Olen henkilökohtaisesti aina nauttinut suuresti koukuttavista adlibeista tai melodioista jotka ei välttämättä ole kappaleessa määritettynä siihen ykköskastiin jota kuuntelijan korva pääasiallisesti kuuntelisi. Kappaleen kokonaisuus jatkaa linjaansa, Kymppilinjaa.
Kolmantena oleva Kuuroille Korville kertoo taustan ensimmäisistä hetkistä jo näin aikasemmalla kokemuksella sen, että tausta on Don P:n, biitin äänimaailmasta ei vain pysty erehtymään jos on hajuakaan että kyseinen tuottajavelho saattaa olla jotenkin yhteydessä tähän. Vieraileva nuori lupaus Luminate antaa oman osansa kappaleelle, joskin ei mielestäni mitenkään tärkeästi - haiskahti enemmänkin omassa korvassa sille, että on vaan tarjottu mahdollisuus kaverille iskeytyä mukaan levylle. Enkkusetti suomenkielisessä levyssä on hieman ristiriitaista, ei häiritsevää mutta ristiriitaista. Yleisesti kappaleessa syntyy hyvä tunnelma joskin taustan “skrätsit” saattaa käydä ärsyttämään pitemmän päälle. Don P:n versevierailu negatiivinen - kuultu paljon parempaa tekstien osalta, teknisyys kun on aina uniikki ja toimiva omalla tavallaan.
Seuraavaksi jo aiemmin puhkikulutetut nuotit alkaa soimaan, Onnellisempi, kappalehan oli ensimmäinen rahallinen sinkkulohkaisu jonka kävinkin hakemassa itselleni. Yleisesti biisin soundissa on todella positiiviset vibat, tyhmästi tokaisten voisi sanoa onnelliseksi kertosäkeeksi - toimivaa kokonaisuudeltaan, tausta ja verse ei mielestäni kuitenkaan toimi yhteen, tai edes puoli kahteen, niin hyvin kuin pitäisi.
Kappale viisi, Alhainen Varas, edellisen biisin positiiviset vibat viedään heti biitin intron jälkeen pois ja asetetaan kuuntelija penkille kuuntelemaan sanoja ja ymmärtämään sitä mitä paperille on kirjoitettu. Coman tausta toimii kuin junan vessa, äänimaailma snareineen ja pianoineen toimii hyvin yhteen jonka päälle on toteutettu, taas kerran, mielenkiintoisen hyvin toimivat melodiat sekä teknisesti hyvinkin toimivat tekstit ja räpit. Ainut ajatuksia mietityttävä kysymys on se että mikä tämän fiktiivisen (?) kappaleen päämääräinen tarkoitus levyn kokonaisuudessa on, vai onko sitä?
Seuraavan kappaleen Reunalla äänimaailma muuttuu pitemmältikin melankoliseksi ja haikeammaksi, äänten karismat toimii edelleen muttei niin intensiivisesti kuin aiemmissa kappaleissa. Eräs hyvänpäivän irkkituttu sanoi joskus ettei ole koskaan ymmärtänyt Kymppilinjan lyriikoiden perimmäistä tarkoitusta, rehellisesti totesi ettei vaan tajua tekstejä itse ollenkaan. Mietin silloin että miten vaikeita ne tekstit muka sitten on ja nyt rehellisesti etukansi käsissä voin myös ymmärtää kaverin kantaa. Ei sillä etten ymmärtäisi, jokainen mielestäni ymmärtää kirjoitetun tekstin omalla tavallaan, oli se kirjoittajan mielestä väärin tai oikein, mutta niin paljon mielikuvia, metaforia ja ajatuksien sanoiksi muuttamista ehkä jopa tekotaiteellisin keinoin saa pään pyörälle helposti. Milteinpä pitäisi lause kerrallaan koittaa tulkita sanoja itselle että pääsisi kokonaissisällöstä perille - ei onneksi Asamaista sienitrippisekoilua enemmänkin tajunnanvirralla kirjoitettuna kuin mietittynä. Taustan (pitchattu?) naisääni toimii haikeuden tuojana hyvin.
Näin muutaman kuuntelukerran jälkeen yksi allekirjoittaneen lempikappaleista Nuku, kappale 7 jatkaa melankolisten taustojen listaa, eikä siinä, hyvin jatkaakin. Tässä kappaleessa kiteytyy mielestäni hyvin tarinankerronta ja ajatusten purkaminen sanoiksi ensiksi kynällä (nykypäivänä jopa näppäimistöllä) jonka jälkeen jokainen omalla äänellään mikkiin. Kukin tavallaan, olen kuitenkin sitä mieltä että Lebastin ääni ei sovellu räppäämiseen niin hyvin kuin laulamiseen (toivon osuvani oikeeseen tyypin nimestä, piti käydä lunttaamassa ex-Wossap.netin (RIP) haastatteluarkistosta että löytyi edes hajua), verse toimii hetkittäin ja hetkittäin tuntuu että se koko tunnelma niissä kuudestatoista linjasta katoaa kuin hiekka sormien välistä - kohta “.. ja totuus ei oo rankka, se on vitun karmiva” on kuin likainen vaippa naamalle äänenkäytön uskottavuuden kannalta. Laulu- ja äänenkäyttömelodioiden kannalta asia on kuitenkin toinen.
Kaupunkilapset ajaa levyllä sen toisen positiivisen biisin osaa. Tarinankerronnallisesti kappale on todellakin toimiva, välillä kuitenkin ehkä teksteiltään jopa liian alkeellinen, raja on niin häilyvä että hetkittäin saattaisin jopa sanoa tekstejä alkeelliseksi ja toisella hetkellä taas todella toimiviksi. Kertosäkeen laulut on koukuttavia ja sanoisin milteinpä pakottavaksi tartuttajaksi. Yleistunnelma kappaleessa välittyy hyvin, Helsinki on kaunis omalla tavallaan - kaikki on vain kiinni siitä miten sitä katsoo.
Kappale yhdeksän, Lopunajan Musiikkia on taustan samplevalinnaltaan mielenkiintoinen, tämä kun on tullut kuultua aikaisemminkin ja aivan eri artistin kappaleen alaisuudessa. MGI toki kuitenkin hoitaa tuotantopuolen hyvinkin helposti kotiin. Kappale taas on mielestäni heikompaa Linjaa, koko soundimaailma on jotenkin liiallista egon nostatusta ilman tarvetta siihen - heikkous kuitenkaan ei jää kiinni siitä ettei äänet olisi tarpeeksi karismaattisia pitämään tunnelmaa yllä, tekstien sisältö vain on mitättömästi mitään käteenjättävää. Myöskään vierailijana toimiva Efu ei sikäli tuota kappaleelle mitenkään kummempaa muutosta suuntaan taikka toiseen.
Koska parin edellisen kappaleen taustat ajoivat kokonaiskuvaa hieman eri suuntaan voin rehellisesti sanoa tämän (Äänetön Kuolema) tekevän sitä samaa - huomaa yleisesti levyn äänimaailman ja tunnelman siirtyneen hieman eri suuntaan. Vaikka tausta onkin haikea ja paljolti mollivoittoinen niin silti tästä löytyy jotakin vivahteita duuriin, ihan lievästi vaikka aihealueet teksteissä ei sitä lähentelekkään. Biitissä ehkä lievästi jotain irlantilaista soundia, jos pelkästään instrumentaalia kuuntelisi voisin kuvitella mielikuvien kanssa liitäväni jossakin Irlannin vihreillä nurmikentillä. Kertosäe jokatapauksessa toimii hyvin räpättynäkin, huomaa jäsenten äänenkäytöllisen teknisyyden joka saa kasattua koukuttavan kertosäkeen ilman laulua tai todellista melodioidenkäyttöä.
Monenkin suomidiggarin odottama Resus Kristus esiintyy vierailevassa muodossa kappaleessa Rakentavaa Palautetta, täytyy sanoa että odotin itsekin kovasti herran ääntä pitkästä aikaa jollakin julkaisulla tai edes kappaleella. Eikä olekaan huono vierailu, ainakaan kertosäkeen perusteella, äänen karismaattisuus ja “syvyys” antaa nauhalle päätyneelle ääniraidalle kunnon vahvuuden joka on milteinpä kylmät väreet aiheuttavaa toimivuutta. Soveltuva valinta aika-juoksee-loppuun-biittiin ja aggressiivisuuteen joka koko kappaleesta välittyy. Kappale toimii kuitenkin vaikka aihealue mielestäni sivuaa lievästi Lopunajan Musiikkia tekstiensä osalta. Siis Rakentavaa palautetta, teille.
Niiden muutamien Helsingin Räppiryhmän (HRR) kautta kuulleiden biisien osalta, sekä parin eksklusiivin (esimerkiksi Lutkamusaa) kautta on tullut kuultua se mihin Linjan pojat pääsee musiikillisesti kun aihealueet on lähellä sydäntä, siis sitä alkoholin juomista, kappale 12, Juodaan. Kappaleet toimii todella hyvin kokonaiskuvallisesti, tekstit on milteinpä hymähdyksien arvoisia vaikka esitystapa ei välttämättä ole niistä huumoristisimmista tavoista. Vahva esitys omalla sarallaan, toimii kyllä. Biitin osalta Don P tehnyt ainutlaatuista jälkeä ja hyvinkin erilaisella äänimaailmalla kuin moni muu tuottaja olisi.
Moni sanoi tätä kappaletta samplerin perusteella lällyksi ja liian nössö-herkistelyksi, sitähän se toki onkin, Toivo kertoo hyvinkin vahvasti äänisävyiltään ja tunnelmaltaan juuri siitä mistä itse pidän. Ymmärrän kyllä hyvin ettei kappale ole välttämättä se ykkösvalinta monelle johtuen juuri kappaleen “nössöydestä” - se vaan on juuri se positiivinen tekijä tässä joka ajaa tätä itselleni listauksessa yhdeksi levyn parhaista kappaleista. Tausta on Coman tuottama ja voidaan rehellisesti kuulla yhteneväisyyttä instrumentaalien (samplet (?)) käytössä, pianot toimii kuitenkin yhtä hyvin kuin Alhaisen Varkaan taustassa. Tekstien osalta kappalehan ei aja mielestäni mitään todellista linjaa, yleisesti elämäntilanteita käsittelevää mietiskelyä ja lievää tarinankerrontaa, lyhyesti ja ytimekkäästi toimivaa.
Paha Maa, kappale jossa on vierailijana herra jonka äänen tahtiin on julkisesti uhkailtu harrastettavan itsetyydytystä. Paperi-T on kyllä kova, harmittavaa vain sikäli ettei kyseinen herra itse tietääkseni ole edes tekemässä mitään julkaisua, vierailijana aivan omaa luokkaansa. Tässä kappaleessa äänen aggressiivisuus eikä mahtipontisuus ole niin voimissaan kuin monessa muussa, mutta silti koko vierailu on kuin tappava tauti, yhtä lopullisen toimivaa, tekstien osalta sanavalinnat on osuvia ja juuri niitä jotka saa hymyilemään vinosti: “et millasii bileitä pidetäänkään niis taloissa joissa tanssitaan läpi öiden poliisin diskovaloissa“. Kertosäe, taas, toisinnolla erittäinkin tarttuva.
Levyn lopettajakappale on ensimmäinen mainossinkkuna julkaistu Kiitos, Anteeks, Näkemiin joka kiteyttää hyvinkin koko levyn lopetuksen. Ehkäpä hieman haiskahtaa vanhalta materiaalilta, tai sitten sekin johtuu vain siitä että on tietoinen siitä faktasta että kappale julkaistiin 2006 kesällä. Hyvää tarinankerrontaa ja ajatustenmaalailua erittäin toimivan taustan päälle, the end.
Yleisesti levy sisältää paljon laulua ja melodioidenkäyttöä, kertosäkeissä, verseissä, adlibeissä ja kokonaiskuvallisesti se kuuluu Kymppilinjan tapaan tehdä musiikkia. Julkaisu itsessään on todella kova, allekirjoittanelle tämän vuoden toimivin kokonaisuus, taustat, räpit, tekstit ja tunnelmat sopii niin hyvin yhteen että tekisi odotusmäärissä ja innostuneisuudessaan mieli viedä levyn tekijät hiekkalaatikolle leikkimään kuraleikkejä. Yleisesti tunnelmat on synkkiä ja melankolisia, ehkä se on suomalaisten kompleksi tehdä suomijulkaisuissa ja -elokuvissa kaikesta niin pirun negatiivista. Jokatapauksessa itse suosittelen kovasti levyn ostamista, 15 euroa on pieni hinta tämän kaltaisesta levystä ja erityisesti siitä että suomalainen musiikkituotanto saa oman arvoisensa kustannuspanoksen. Sekä lisäpisteitä täytyy antaa tunnin mittaisesta kestosta, 15 kappaletta on kaksi normaalimäärää enemmän, arvostettavaa toki.
Ohella myös pahoittelen epäselvyyksiä, kirjoitusvirheitä ja loppupeleissä mahdollisesti olematonta arvostelua itse levystä. Jatkan maistelua.
Nyt kotonakin on vihdoin herätty todellisuuteen muuton suhteen, päätös on tehty ja pitää. Fiilis alkaa kohoamaan pikkuhiljaa, saa nähdä milloin iskee ensimmäiset jännitystilat muutosta tai itse työstä.
Viime aikoina on ilmestynyt (ja vuotanut) paljon mielenkiintoisia albumeita rytmillisen musiikin saralla, senpä takia aloitankin sarjan jossa käsittelen tietyin väliajoin joitakin itselleni sen hetken parhaimmistosta. Ensimmäisenä käsitellään Kanye Westin tuorein julkaisu, joka näkee päivänvalonsa tänään/huomenna levykaupoissa:
KANYE WEST - GRADUATION
Herra Westin kolmas julkaistu albumi, joka on sarjassaan viimeinen opiskeluun liittyvä levy. Jollakin keskusteluforumilla muistan lukeneeni, että ei ole montaa muuta artistia joka on tehnyt kolme levyä näin tarkasti tiettyä aihealuetta myötäillen. Levy yleisesti vastaanotetaan ristiriitaisin mielin, moni “hiphoppaaja” ei arvosta Kanyen taitoja kirjoittaa tai räpätä vaan monen mielestä olisi aika siirtyä vain tuotantopuoleen. Allekirjoittanut löysi Kanyen Late Registration -levyn hittibiisien myötä, sen jälkeen rehellisesti alkoi armoton perehtyminen - tuli hommattua kaikki levyt ja mixtapet joita vain löytyi, jos ei saanut ostettua niin ainakin ladattua. On totta, että pitkälinjaisesti Kanyen iso etu on taustat jotka toimivat vielä pitkänkin ajan jälkeen eikä kulu puhki liiallisen nopeasti.
Yleisesti Graduation sisältää paljon hyviä taustoja, riimejä sekä vierailijoita. Vaikka itse taustatkin ovat mielestäni melkein rajoilla, että onko käytetty liikaa looppausta niin silti levy kantaa niiden myötä pitkälle. Siihen päälle Kanyen ihmis- ja elämänläheinen tapa kirjoittaa ja kertoa asioita sekä muutamat nappiosumat vierailijoiksi. Kritisointia toki voidaan herättää riimien uusintakäytöllä, Homecoming nimisellä kappaleella Kanye on lainannut vanhoja riimejään Home nimisestä kappaleesta, joka julkaistiin jollakin vanhemmalla mixtapella. Lisää kritiikkiä herätettäköön kappaleiden sampletäyteisyydestä:
Graduationin samplet: Elton John - Someone Saved My Life Tonight (Good Morning (Intro)) Steely Dan - Kid Charlemagne (Champion) Daft Punk - Harder, Better, Faster, Stronger (Stronger) Labi Siffre - My Song (I Wonder) Michael Jackson - P.Y.T. (Pretty Young Thing) (Good Life) Young Jeezy - I Got Money (Cant Tell Me Nothing) Can - Sing Swan Song (Drunk & Hot Girls) Laura Nyro - Save The Country (The Glory) Chairmen Of The Board - Bittersweet (Bittersweet (iTunes Bonus Track))
Edellämainituista miinuksista kuitenkin löytyy silti omat plussansa, jos kykenee käsittelemään biisien “raiskaukset” tässä määrin niin näistä alkuperäisistä kappaleista on saatu aikaiseksi, sanotaanko suoraan, helvetin hyviä taustoja. Itselleni parhaiten levyllä maistuu kappaleen I Wonder, Flashing Lights, The Glory ja Homecoming, se vain on se tunnelma joka näistä taustoista välittyy. Mielenkiintoisia synasoundeja, instrumentaaleja sekä ääniä.
Vierailijoiden valintojen kanssa on osuttu mielestäni myös hyvin nappiin, levy on edelleen soolo eikä sieltä löydy joka toisesta kappaleesta sitä 16-barista featverseä. Suomessa moni rytmillisen musiikin aktiivikuuntelija antaa T-Painin kuulla kunniansa auto-tunen käytöstä ja muutenkin “ärsyttävästä” äänestä - itse kuitenkin pidin Epiphany -albumista joka ilmestyi muutama kuukausi takaperin. Kappale Good LifessäT-Pain on “auto-tunettamassa” kertosäkeen, ja täytyy sanoa että valinta on onnistunut, ääni ei dominoi eikä silti kuitenkaan jää taka-alalle. Toinen onnistunut valinta on Coldplayn Chris Martin kappaleessa Homecoming, kertosäkeessä taas kerran mutta niin niin hyvin onnistuneesti, sen myötä kappale alkaa olemaan niin erilainen ja toimiva, että todennäköisesti tavoittaa muitakin kuin pelkästään rytmillisen musiikin kuuntelijoita. Toki on siellä huonojakin valintoja, esimerkiksi Lil Waynen panos jäi mielestäni mitäänsanomattomaksi sekä Mos Deffin osuus katoaa vieläkin näin kolmenkymmenen läpikuuntelukerran jälkeen johonkin pimentoon.
Suurimmat sudenkuopat levyn toimivuudella on se, että se on liian lyhyt ja sen myötä kuluu aivan liian nopeasti puhki. Toki, huonoksihan se ei levyä siltikään tee. Kappaleiden osalta löytyy parempia ja huonompia, mutta siellä ei kuitenkaan ole yhtään täysin epäonnistunutta, sellaista joka pitäisi haukkua paskaksi näin arvostelun muodossa. Itse olin, olen, tulen olemaan myyty tälle levylle vielä pitkän aikaa. Ei välttämättä yhtä onnistunut paketti kuin edellinen Late Registration, muttei levy paljosta jää roikkumaan. Suosittelen levyä kovasti.
Kuuntele kappale I Wonder (PROMOTIONAL USE ONLY) tästä:
PS. Kuka ei tykkäisi nallesta?
Stig Dogg on muuten päässyt Valion Play -mainoskampanjaan Vadelmasuklaa biisillänsä: http://www.vadelmasuklaa.fi.
Biisilista(vol. 42%):
Ne-yo feat. Joe Budden - Sexy Love (Remix)
3LW feat. Jermaine Dupri - Feelin’ You
Petter feat. Rähinä Hallitus - Det Går Bra Nu (FIN Remix)
Lil’ Scrappy feat. Stayfresh - Young And Famous
Bunny Rugs - A House is Not A Home
Kanye West - Good Morning (Intro)
Kanye West - Champion
Kanye West feat. Consequence - The Good, The Bad, The Ugly
Kanye West - I Wonder
Kanye West feat. Chris Martin - Homecoming
Kanye West feat. T-Pain - Good Life
Kanye West feat. Lil Wayne - Barry Bonds
Kanye West feat. Mos Def - Drunk And Hot Girls
Kanye West feat. Dwele - Flashing Lights
Kanye West - Everything I Am
Kanye West - The Glory
Kanye West feat. Chris Martin - Homecoming
Kanye West - Big Brother
